Mitä on kipu?

Kipu on kaikille eläimille elintärkeä suojamekanismi. Tarvitaanhan hengissä säilymiseen kyky aistia elimistölle mahdollisesti haitallinen asia, reagoida siihen ja oppia siitä. Siksi kipu muuttaa elimistön toimintaa ja eläimen käyttäytymistä. Nämä muutokset ovat tarkoituksenmukaisia. Ne on suunniteltu estämään lisävauriot, edistämään paranemista sekä varoittamaan muita. Mutta niin hyödyllistä kuin kipu onkin, se aiheuttaa elimistössä stressireaktion ja kivusta on hevoselle paljon haittaa, varsinkin jos se on voimakasta tai kestää pitkään.

   

Kipuun liittyy kipuaistimus ja kipukokemus. Kipuaistimus saa aikaan hetkelliset käyttäytymisen muutokset, joilla hevonen pyrkii vetäytymään vaarasta. Kipukokemus taas tarkoittaa kipuaistimukseen tavallisesti liittyvää epämiellyttävää tunnetilaa, joka myös aiheuttaa eläimen käyttäytymisessä tapahtuvat pidempikestoiset muutokset.


Esimerkiksi kipuaistimuksesta kertoo se, että varsa kavahtaa taaksepäin ja vetää heti turpansa pois keväällä laitumelle saapuneen joutsenen nokkaistua sitä napakasti turpaan. Kipukokemus taas tarkoittaa sitä, että tuntiessaan kipua turvassaan varsa siirtyy kauemmaksi linnusta, hakeutuu emänsä lähelle, puistelee päätään, hieroo turpaansa jalkaansa ja voi hirnahtaa tuohtuneena. Se myös voi myös käytöksellään viestiä lauman muille varsoille linnun olevan vaarallinen. Myöhemmin varsa jännittyy aina, kun kuulee joutsenten ääniä. Aikanaan se myös estää omaa varsaansa menemästä liian lähellä valkoisia vaaroja.

 

Kipukokemus ei aina ole samanlainen

Aivojen tuottamaan kipukokemukseen vaikuttavat hyvin monet erilaiset asiat hevosessa itsessään ja sen ympäristössä. Siksi kipukokemus on aina yksilöllinen ja hyvin monimutkainen. Ensimmäiseksi kipukokemuksen erittelevä ja kuvaileva osa kertoo missä kipu on, kuinka kovaa se on ja kuinka kauan se kestää. Toinen osa taas liittyy kivun epämiellyttävyyteen sekä sen aiheuttamiin negatiivisiin tunnetiloihin ja kärsimykseen. Eläin pyrkii väistämään kipua ja pääsemään siitä eroon. Lisäksi eläin oppii kivusta ja koettu kipu muuttaa eläimen käyttäytymistä pitkäksi aikaa. Aikaisemmat kokemukset, mieliala ja esimerkiksi pelko ja ahdistus voivat myös vaikuttaa siihen, miten hevonen kokee kivun.


Kipukokemus riippuukin siitä, kuinka hevosen aivot tulkitsevat kipuun liittyvät olosuhteet. Siksi hevonen voi kokea hyvin erilaista kipua eri tilanteissa, vaikka aiheuttaja olisi sama, esimerkiksi rokotusneulan pisto. Ja siksi myös eri hevoset kokevat neulanpiston hyvin eri tavoin. Eläimen kokemat tunteet ja aiemmin opittu vaikuttavatkin suuresti siihen, mitä aivot päättävät koetun kivun suhteen tehdä. Siksi myös kivusta johtuva käyttäytyminen voi olla hyvin erilaista olosuhteista ja tilanteesta riippuen. Samasta syystä pitkään jatkuvaa kipua kokevan hevosen vointi ja kipuoireet vaihtelevat.


Pohdittaessa hevosen kokemaa kipua ja sen hoitamista onkin erittäin tärkeää ymmärtää, että kipukokemus on aina aivojen tuote. Se ei siis läheskään aina ole yhtä kuin uhkaava tai tapahtunut kudosvaurio. Enemmänkin koettu kipu kertoo hevosen aivojen tulkitsemasta vaarasta. Tämä johtuu siitä, että aivojen tärkein tehtävä on pitää hevonen turvassa ja hengissä. Siksi aivot käsittelevät koko ajan elimistöstä saapuvia vaara- ja kipuviestejä, tulkitsevat niitä tilanteen mukaan ja myös vertaavat niitä muuhun saamaansa aisti-informaatioon sekä aiemmin koettuun ja opittuun. Sitten ne tekevät päätöksen siitä, miten uhkaavasta tai harmittomasta asiasta kipuviestit kertovat.


Jos aivojen kokema vaara on suuri, kipukokemus on yleensä voimakas. Jos taas aivot tulkitsevat vaaran olevan vähäinen, ne yleensä tuottavat lievän kipukokemuksen. Ja samalla aivot siis päättävät, mitä vaaran ja kivun suhteen on syytä tehdä.

 

Kipua on erilaista

Kipu voidaan jakaa keston mukaan joko lyhytkestoiseen tai pitkään jatkuvaan kipuun. Lyhytkestoisella kivulla on ensisijaisesti elimistöä suojaava merkitys ja jokin selvä syy. Se varoittaa eläintä vaarasta ja estää näin lisävaurioiden syntymistä. Eläin väistää kipua ja lisävaurioilta vältytään. Kivun ensimmäinen vaihe onkin kestoltaan lyhyt, luonteeltaan terävä ja eläimen on helppo paikallistaa kipu. Esimerkiksi hevosen astuessa terävän kiven päälle se vetää kavionsa nopeasti pois uhkaavasta vaarasta.

Joskus kipu kuitenkin pitkittyy tai kestää hyvin pitkään. Silloin kipu ei enää ole suhteessa elimistössä tapahtuneeseen vaurioon, eikä siksi suojele eläintä. 

Lyhytkestoisen kivun toisessa vaiheessa elimistöön, esimerkiksi kavioon, tulleen vaurion paranemisen alettua kipu on syvempää ja laajemmalle leviävää. Tämä kipu estää lisävaurioiden syntymistä ja edistää paranemista. Hevonen aristaa ja varoo vaurioitunutta kohtaa ja sen ympäristöä, esimerkiksi kavioonsa haavan saanut hevonen ontuu. Ja kun kavio paranee, myös kipu vähenee ja lakkaa. Lyhytkestoinen kipu onkin suhteessa vammaan tai sairauteen ja helpottaa elimistön parantuessa. Joskus kipu kuitenkin pitkittyy tai kestää hyvin pitkään. Silloin kipu ei enää ole suhteessa elimistössä tapahtuneeseen vaurioon, eikä siksi suojele eläintä. Pitkään jatkuessaan kipu myös yleensä pahenee ja alkaa lisätä itse itseään.


Eri asiat aiheuttavat hevosille kipua eri lailla. Esimerkiksi tulehduksiin liittyy kipua paitsi tulehduksen välittäjäaineiden takia, myös siksi että tulehduskohta turpoaa ja venyy sinne kertyvän nesteen vuoksi. Erityisen kivuliasta tulehduseritteen kertyminen on joustamattomien kudosten ympäröimissä paikoissa, kuten nivelessä tai kavion sisällä. Niissä ei ole paljon tilaa laajeta, jolloin paine kasvaa nopeasti suureksi. Siksi esimerkiksi niveltulehdukset ja kaviopaiseet aiheuttavat hevosille hyvin voimakasta kipua. Hermovauriokipu eli neuropaattinen kipu taas on seurausta hermoon kohdistuneesta vammasta. Nosiplastinen kipu puolestaan johtuu elimistön kipua aistivan ja kokevan kipujärjestelmän toiminnassa tapahtuneista muutoksista.


Kipu voidaan jakaa myös somaattiseen ja viskeraaliseen kipuun eli sisäelinkipuun. Somaattinen kipu syntyy iholla, luustossa ja lihaksissa. Viskeraalinen kipu taas on peräisin sisäelimistä. Sisäelinkipu on luonteeltaan tylppää ja vaikeasti paikallistettavaa ja voi säteillä hevosen iholle.