Kyllä. Vaikka koettu kipu ja sairaus usein saavat hevosen käyttäytymään apaattisesti ja vetäytymään syrjään, joskus kipua kokeva hevonen koettaa puolustaa itseään puremalla ja potkimalla. Etenkin näin tapahtuu, jos emme ymmärrä hevosen hienovaraisempia vihjeitä siitä, että johonkin kohtaan koskeminen aiheuttaa kipua. Kipu myös aiheuttaa hevoselle negatiivisia tunteita, kuten turhautumista ja ahdistusta, jotka voivat sitten lisätä äkäistä käyttäytymistä ihmisiä ja toisia hevosia kohtaan.

Hermovauriokipu johtuu nimensä mukaisesti hermostoon kohdistuvasta vauriosta. Hevosille sitä voivat aiheuttaa esimerkiksi kaula- ja selkärangan sairaudet ja vammat, raajojen hermoihin kohdistuvat vauriot, kaviokuume, nivelrikko sekä pään alueen hermojen sairaudet. Joskus hermo voi myös vaurioitua leikkauksen aikana.

Sisäelimistä peräisin oleva kipu heijastuu usein hevosen iholle. On varsin tavallista, että suolistotulehdus, esimerkiksi juuri verta imevistä sisäloisista johtuva, oireilee myös takapolvien ihon voimakkaana aristuksena.

Ystäväsi on oikeassa. Vaikka toki hevosesi käytös voi johtua kivusta jossakin muualla, kuvailemasi oireet ovat hyvin tyypillisiä hammaskivusta kärsivälle hevoselle. Kuolaimen laittaminen usein pahentaa kipua, samoin kuolain suussa liikkuminen. Ja kun hevonen koettaa vähentää suussa tuntuvaa kipua, se usein kääntää päätään ja liikkuu vinossa. Etenkin, jos tämän tyyppisiin käyttäytymisen muutoksiin liittyy jotakin syömisessä havaittuja vaikeuksia, on eläimen suu ja hampaat tutkittava hyvin tarkasti.

Kyllä. Kaviokuume on usein hyvin kivulias sairaus, johon liittyy usein hermovauriokipua ja voimakasta kivulle herkistymistä. Ne voivat ilmetä myös herkkyytenä koville äänille ja esimerkiksi kylmälle ja tuuliselle ilmalle. Äkillisesti alkanut hevosen tai ponin osoittama ääniherkkyys tai -pelko on aina syy ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

On todennäköistä, että tammasi kokee kiiman aikaan kipua etenkin selässään. Kohdussa ja munasarjoissa syntyvä kipu on epämiellyttävää ja ahdistavaa sekä voi säteillä selän iholle. Siksi selkään koskeminen harjatessa, satuloitaessa ja ratsastuksen aikana aiheuttaa kipua. Kannattaa varata aika omalta eläinlääkäriltä ja selvittää, miten hevosesi oloa voi kiimojen aikaan helpottaa.

Jotkut eläimet kokevat normaalisti vain hieman kivuliaat asiat tavallista voimakkaampana kipuna. Syitä voi olla useita, emmekä vielä edes tiedä niitä kaikkia. Usein rokotukseen voimakkaasti reagoiva hevonen tai poni on herkistynyt kivulle esimerkiksi varsa-aikana sairastetun tulehdussairauden tai jossakin elämänvaiheessa koetun voimakkaan kivun seurauksena. Tällöin se reagoi voimakkaasti myös muihin normaalisti vain vähäistä kipua aiheuttaviin asioihin. Esimerkiksi haavojen puhdistaminen voi olla hyvin vaikeaa. Voi myös olla, että ponillasi on lihas- ja peitinkalvojen kipua rokotuskohdassa, jolloin rokotus aiheuttaa sille tavallista enemmän kipua. On myös todennäköistä, että ponisi pelkää rokotustilannetta. Kun eläin kokee ahdistusta, se jännittää lihaksiaan ja aivot tuottavat normaalia voimakkaamman kipukokemuksen.

Kyllä selässä tuntuva kipu haittaa poniasi ja aiheuttaa sille kärsimystä, vaikka sillä ei ratsastettaisi ollenkaan. Ja myös lasten ratsastaminen voimistaa kipua, onhan lapsi suhteessa yhtä iso taakka ponin selässä kuin aikuinen ihminen isolle hevoselle. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jotta kivun syy saadaan nopeasti selville ja ponisi saa kivunlievitystä. Kipua on sitä vaikeampaa hoitaa, mitä pidempään se kestää. Siksi kivun syyn löytämisellä ja hoitamisella on aina kiire.

Kipu suussa saa varsin usein hevosen muuttamaan tapaansa liikkua. Tästä seuraa usein poikkeavaa kuormitusta lihaksiin. Siksi on hyvä kartoittaa ja hoitaa todennäköiset lihasten ja peitinkalvojen kiputilat.

Ahdistunut yksilö ennakoi mahdollista tulevaa uhkaa. Siksi ahdistuneella hevosella tarkkaavaisuus ympäristöä ja elimistön tilaa kohtaan on lisääntynyt. Koko elimistö, mukaan lukien kipua aistivat hermopäätteet ovat ”hälytystilassa” ja ongelmia ennakoivat aivot ottavat kaikki merkit vaarasta normaalia vakavammin. Niin myös kipuviestit. Siksi ahdistus yleensä pahentaa kipukokemusta.

Kasvojen erilaiset ilmeet syntyvät sen mukaan, miten lihakset jännittyvät tai rentoutuvat. Stressi, kipu, pelko, ahdistus ja muut negatiiviset tunnetilat saavat eläimen kasvojen lihakset jännittymään ja ilmeen kiristymään. Rauhallisissa ja miellyttävissä tilanteissa taas lihakset rentoutuvat ja ilme on pehmeä. Siksi kasvonilmeet usein paljastavat eläimen kokeman kivun, vaikka se koettaisikin peittää ongelmansa. Kipuilmeistä onkin paljon apua kivun tunnistamisessa ja arvioinnissa. Etenkin ne auttavat lievän, vaikeasti havaittavan kivun tunnistamisessa sekä esimerkiksi annetun kivunlievityksen tehon arvioimisessa. Kipuilmeitä käytetäänkin yhä useammin apuna hevosten kivun ja sen hoitamisen tutkimisessa.

Ahdistunut yksilö ennakoi mahdollista tulevaa uhkaa. Siksi ahdistuneella hevosella tarkkaavaisuus ympäristöä ja elimistön tilaa kohtaan on lisääntynyt. Koko elimistö, mukaan lukien kipua aistivat hermopäätteet ovat ”hälytystilassa” ja ongelmia ennakoivat aivot ottavat kaikki merkit vaarasta normaalia vakavammin. Niin myös kipuviestit. Siksi ahdistus yleensä pahentaa kipukokemusta.

Kipukokemukseen liittyy paljon tunteita, sillä kipu aktivoi hevosen limbisen järjestelmän. Se on erilaisten aivoalueiden joukko, joka osallistuu elimistön tahdosta riippumattomien toimintojen, motivaation ja tunteiden säätelyyn. Aivoissa syntyvään kipukokemukseen liittyvätkin epämiellyttävät tunnetilat, kuten pelko, ahdistus ja paniikki sekä kärsimys ja voimakas tarve päästä kivusta eroon. Koska kipu on elimistön hyvin tärkeä suojamekanismi, lajinkehityksessä on ollut tarkoituksenmukaista tehdä siitä mahdollisimman epämiellyttävä kokemus, jotta eläimet välttävät kipua, tekevät töitä päästäkseen kivusta eroon, oppivat kivusta sekä muuttavat käyttäytymistään ja tarvehierarkiaansa kivun seurauksena. Voidaankin ajatella, että kivun elimistöä suojaavien ominaisuuksien hinta on kivun epämiellyttävyys ja sen aiheuttama kärsimys. Tiedetään myös, että kipu itsessään lisää negatiivisia tunteita ja aiheuttaa pessimismiä. Kipua kokevan hevosen kauraämpäri on siis ennemmin puoliksi tyhjä kuin täysi. Samalla kipu estää positiivisten tunteiden kokemista. Se voi estää tärkeitä, hyvää mieltä tuottavia asioita, kuten juoksemista tai piehtaroimista. Lisäksi kivun tiedetään aiheuttavan anhedoniaa eli ongelmia kokea mielihyvää.

Hevosen kokema kipu aktivoi hevosen limbisen järjestelmän. Tämä erilaisten aivoalueiden joukko yhdistää erilaisia tunnetiloja eläimen kokemiin fyysisiin tuntemuksiin ja erityisesti hajuihin. On hyvin mahdollista, että hevosesi yhdistää kaviohauteissa desinfiointiaineena käytetyn jodin hajun muistoon kaviopaiseen vuoksi kokemastaan voimakkaasta kivusta. Siksi jodin haju voi aiheuttaa pelkoa hevosellesi vielä pitkään.

Kosketus rauhoittaa, vähentää jännitystä, tuo turvaa ja lisää oksitosiinin sekä elimistön omien kipulääkkeiden eli endorfiinien eritystä. Oksitosiini on oikea hoiva-, läheisyys- ja rakkaushormoni. Sitä vapautuu elimistössä kosketuksen, synnytyksen, varsan hoitamisen, imetyksen sekä seksuaalisen kanssakäymisen aikana ja se lievittää tehokkaasti kipua. Lisäksi se lujittaa sosiaalisia suhteita, edistää kiintymystä, voimistaa halua hoivata ja suojella, auttaa synnytyksestä ja imetyksessä sekä vaikuttaa tunnepitoisiin muistoihin. Oksitosiinin tiedetään myös lievittävän stressiä ja parantavan unta. Endorfiinit taas ovat elimistön omia vahvoja kipulääkkeitä. Ne tuottavat hyvää oloa ja auttavat lievittämään ahdistusta ja rauhattomuutta. Endorfiineja vapautuu eläimen liikkuessa, sen tehdessä jotakin hauskaa tai odottaessa mukavaa tapahtumaa. Myös hierominen tai muu kosketus vapauttaa endorfiineja. Ihmisillä vaniljan ja laventelin hajujen, tumman suklaan ja mausteisten ruokien on myös huomattu nostavan elimistön endorfiinitasoja. Tieteellisissä tutkimuksissa laventelin tuoksun on havaittu rauhoittavan hermostuneita hevosia. Ylipäätään mielihyvä ja muut positiiviset tunteet helpottavat kipua kokevan eläimen oloa.

Kipua ei ole tarkoitettu jatkumaan pitkään, vaan se on elimistön suojamekanismi, joka on tehty liittymään vammoihin ja sairauksiin, jotka paranevat. Niiden aiheuttama kipu onkin hyödyllistä ja sopeuttavaa. Kivun takia hevonen muuttaa käyttäytymistään, jotta lisävahingoilta vältyttäisiin ja kivun aiheuttaja paranisi mahdollisimman tehokkaasti. Ja kun hevonen sitten toipuu, kipukin lievittyy samaa tahtia lakaten lopulta kokonaan. Lyhytkestoiseen kipuun liittyvät muutokset hevosen elämässä tähtäävätkin siihen, miten kivusta selvitään. Pitkään jatkuva kipu sitä vastoin kestää ja kestää, eikä siitä pääse eroon muuttamalla käyttäytymistä. Tämä on tärkein ero lyhytaikaisen ja pitkään jatkuvan kivun välillä: pitkään jatkuva kipu muodostaa potilaalle haasteen, jonka kanssa on pakko selvitä. Joka ikinen päivä. Siksi lopulta pitkään jatkuneen kivun aiheuttamat muutokset hevosen käyttäytymisessä alkavat tähdätä siihen, miten kivun kanssa selvitään. Nämä muutokset alkavat kuitenkin usein itsessään aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi jäytävän hammassäryn mukanaan tuoma syrjään vetäytyvä käyttäytyminen voi pidempään jatkuessaan vähentää potilaan kokemia positiivisia tunteita ja lisätä negatiivista stressiä sekä ikäviä tunnetiloja hankalien sosiaalisten tilanteiden takia. Nämä sitten puolestaan pahentavat kipua. Lisäksi pitkään jatkuva kuormitus rasittaa elimistöä ja syö voimavaroja, häiritsee puolustusjoukkojen toimintaa ja altistaa sairauksille. Kivun

vaatimat voimavarat ovatkin pois kaikesta muusta, mistä hevosen pitää selvitä. Kipu myös aiheuttaa erilaisia negatiivisia tunteita, jotka sitten puolestaan pahentavat kipua.

Eläimen kudoksissa, varsinkin ihossa, luukalvoissa, sidekudoksissa sekä vähemmän sisäelimiä ympäröivissä kalvoissa, on runsaasti erilaisia hermosolujen vapaita hermopäätteitä, nosiseptoreita eli kipureseptoreita, jotka ovat erikoistuneet reagoimaan kukin tiettyihin mahdollisesti vaarallisiin asioihin, kuten kuumiin, kylmiin, kemiallisiin tai mekaanisiin ärsykkeisiin. Näiden kipureseptoreiden aktivoiduttua tieto uhkaavasta vaarasta siirretään hermosyitä pitkin hevosen keskushermostoon.

Myofaskiaalinen kipu tarkoittaa hevosen elimistön peitinkalvoihin eli faskiaan sekä lihaksiin liittyvää kipua.

Sisäelimissä syntyvää kipua kutsutaan viskeraaliseksi kivuksi. Se on ihan omanlaisensa kipu, joka eroaa esimerkiksi ihossa, lihaksissa ja nivelissä syntyvästä somaattisesta kivusta monella eri tavalla.