Tunnista hevosen hermovauriokipu

Kirjoittanut Elt. Ann-Helena Hokkanen

Hermovauriokipu on yksi kivun kolmesta mekanismista ja se aiheutuu hermostoon kohdistuvista vammoista ja tulehduksista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi selkäydinhermon jääminen puristuksiin selkänikaman vaurioituessa, kaularangan hermojen vaurioituminen loukkaantumisen tai paiseen vuoksi taikka raajan hermon katkeaminen loukkaantumisen seurauksena. Joskus hermoja myös vaurioituu sairauden seurauksena. Esimerkiksi kaviokuumetta sairastavilla hevosilla on todettu muutoksia jalan alaosan ääreishermoissa. Samoin nivelrikkoon voi liittyä niveltä hermottavien hermojen vaurioita.

Hermovauriosta johtuvaa kipua on hankalaa tunnistaa ja arvioida eläimillä, sillä se voi ilmetä monella eri tavalla. Kipu on aina yksilöllinen kokemus, johon vaikuttavat hyvin monet erilaiset asiat eläimessä itsessään ja sen ympäristössä. Kipuoireet ovatkin hyvin potilaskohtaisia ja erityisen vaihtelevia ne ovat hermovauriokivun kohdalla.


Emme voi kysyä hevoselta, millaiselta kipu tuntuu ja kuinka voimakasta se on. Hermovauriokipua kokevilla ihmisillä kipu voi olla sähköiskumaista tuikkaavaa kipua, jonka voimakkuus voi vaihdella lievistä sykäyksistä aina aivan sietämättömän kovaan kipuun. Hermovauriokipua voi olla koko ajan eikä sen esiintymiseen tarvita mitään ulkoista ärsykettä. Tai sitten kipu tulee kohtauksittain. Esimerkiksi vyöruusun jälkisäryistä kärsivillä ihmispotilailla suurella osalla kevyt liikkuva ärsyke iholla voi aiheuttaa kivun. Samoin kolmoishermosärky voi ihmisillä laueta esimerkiksi kylmästä tuulesta kasvojen iholla. Hevosilla on kuvattu hyvin saman tyyppistä oireilua pään hallitsemattomasta ravistelusta kärsivillä potilailla.


Hermovauriokipua saa hevosen muuttamaan käyttäytymistään. Esimerkiksi selän ja kaulan alueen hermovauriokipu voi aiheuttaa sen, että hevonen vastustelee käsittelyä, harjaamista, satuloimista tai valjastamista, selkään nousemista tai ratsastamista. Kivusta kärsivä hevonen voi jännittää lihaksiaan, ontua ja sen voi olla vaikeaa suoriutua siltä vaadituista tehtävistä. Lisäksi erilaiset tekijät rasituksen aikana voivat saada kivun pahenemaan niin, että hevosella on jopa vaarallista ratsastaa tai ajaa, kun se yrittää pakenemalla, pystyyn nousemalla, peruuttamalla tai jopa kaatumalla eroon kipukohtauksestaan.


Hermovauriokivusta kärsivät hevoset ovat myös yleensä erittäin pahasti kivulle herkistyneitä ja voivat siksi reagoida esimerkiksi toimenpiteiden, kuten rokottamisen, aiheuttamaan kipuun hyvin voimakkaasti. Kivulle herkistymisen pahin muoto, allodynia, tarkoittaa sitä, että potilas kokee normaalisti kivuttomat ärsykkeet, kuten kosketuksen, kipuna. Tiedämme monia hermovauriokivusta kärsiviä hevospotilaista, jotka kokevat kosketuksen tietyllä alueella ihossaan voimakkaana kipuna. Myös kylmänsieto voi olla alentunut allodynian vuoksi. Silloin esimerkiksi kylmä jääpussi iholla voi tuntua aivan sietämättömältä.


Emme voi myöskään kysyä hevoselta, mitä muita tuntemuksia kipuun liittyy. Hermovauriokivusta kärsivät ihmispotilaat kuvaavat usein kivun lisäksi myös muita poikkeavia tuntemuksia, kuten tuntopuutoksia, puutumista, pistelyä tai kutinaa. Potilaat voivat esimerkiksi kuvailla, että hermovauriokipuisessa raajassa tuntuu kuin muurahaisia kävelisi iholla. Joskus epämiellyttävät tuntemukset ovat niin voimakkaita, että ne heikentävät potilaan hyvinvointia yhtä paljon tai jopa enemmän kuin itse kipu. Tuntopuutokset voivat myös aiheuttaa erilaisia ongelmia, kuten kömpelyyttä ja loukkaantumisia. Myös lihasheikkoutta voi esiintyä. Lihaskrampit ovat melko tavallisia aiheuttaen lihaskipuja. Myös vahingoittuneen raajan asentotunto voi olla heikentynyt. Pitkään jatkuessaan hermovauriokipuun liittyy usein myös toiminnallista kipua. Erityisesti se aiheuttaa univaikeuksia ja negatiivisia tunnetiloja, jotka sitten puolestaan voimistavat hevosen kipukokemusta.