Tunnista hevosen kokema kipu

Kirjoittanut Elt. Ann-Helena Hokkanen. 

Kipu muuttaa hevosen käyttäytymistä ja ilmettä. Kivun tunnistaminen mahdollisimman varhaisista merkeistä on vaikea mutta hyvin tärkeä taito, jota kannattaa harjoitella aina kun mahdollista.

Saaliseläiminä hevosille on kehittynyt korkea kynnys näyttää kipuaan ja heikkouttaan selvästi ulospäin. Niillä onkin varsin hienovarainen, lähinnä laumatovereiden havaittavaksi kehittynyt kipukäytös, johon kuuluvat erilaiset ilmeet, eleet ja asennot. Tämä vaikeuttaa hevosen kokeman kivun tunnistamista.

Lisää vaikeutta hevosen kivun tunnistamiseen ja kivun voimakkuuden arvioimiseen aiheuttaa se, että kipukokemus on aina yksilöllinen ja tilanteesta riippuvainen. Lisäksi kipua aiheutuu kolmella eri mekanismilla. Siksi hevosen kivusta kertovat merkit sen ilmeessä ja käyttäytymisessä voivat vaihdella paljonkin kivun aiheuttajasta, tilanteesta ja yksilöstä riippuen. Hevosen kipua voikin olla hankalaa tunnistaa ja arvioida, varsinkin, jos ei tunne hevosille tyypillistä kipukäyttäytymistä.

Kivun kolme eri mekanismia

Nykyään eläinlääketieteessä kiinnitetään yhä enemmän huomiota kivun kolmeen eri syntymekanismiin. Kudosvauriokipu, hermovauriokipu sekä toiminnallinen kipu aiheuttavat erilaisia muutoksia hevosen käyttäytymiseen. Lisäksi niiden hoitaminen eroaa monella eri tavalla.

Kudosvauriokipu aiheutuu eläimen kudosten (paitsi hermoston) vauriosta ja tulehdusreaktiosta sekä niihin liittyvistä erilaisista tulehduksen välittäjäaineista. Esimerkiksi haavan, luunmurtuman tai lihasrevähtymän seurauksena syntyvä kudostuho aiheuttaa kudosvauriokipua.

Kuva: Osa hevosista voi näyttää hyvinkin selkeitä merkkejä kivusta. 

Hermovauriokipu puolestaan aiheutuu hermoston vammoista ja tulehduksista. Se on siis hermoihin kohdistuvista vaurioista syntyvää kipua. Esimerkiksi selkäydinhermon jääminen puristuksiin selkänikaman vaurioituessa tai raajan hermon katkeaminen loukkaantumisen seurauksena voivat johtaa hermovauriokipuun. Joskus hermoja myös vaurioituu sairauden seurauksena. Esimerkiksi kaviokuumetta sairastavilla hevosilla ja poneilla on todettu muutoksia jalan alaosan ääreishermoissa. Samoin nivelrikkoon voi liittyä hermovauriokipua.

Toiminnalliseen kipuun liittyy myös negatiivisia tunnetiloja, univaikeuksia sekä esimerkiksi ongelmia oppimisessa.

Kudosvauriokivun ja hermovauriokivun lisäksi hevosen kipu voi johtua elimistön kipua aistivan järjestelmän toiminnan muutoksista. Tätä kivun kolmatta mekanismia kutsutaankin toiminnalliseksi kivuksi. Siinä eläimen elimistön kipuaistimusta voimistavat tekijät toimivat aiempaa tehokkaammin ja toisaalta kivun kokemista hillitsevät mekanismit toimivat normaalia huonommin. Esimerkiksi kivun kokemiseen liittyvien aivoalueiden aktiivisuus ja niiden väliset yhteydet voivat olla lisääntyneet toiminnallista kipua sairastavilla potilailla. Toiminnalliseen kipuun liittyy myös negatiivisia tunnetiloja, univaikeuksia sekä esimerkiksi ongelmia oppimisessa.

Useaa kipua yhtä aikaa

Usein toiminnallinen kipu aiheutuu pitkään jatkuneesta kiputilasta ja sitä on usein samaan aikaan kuin kudosvaurio- ja hermovauriokipua. Näin voi olla esimerkiksi nivelrikkoa sairastavilla hevosilla. Mutta voi käydä myös niin, että jokin kudosvauriokipua aiheuttanut vamma paranee ja eläin kokee silti voimakasta kipua. Tällöin eläin kärsii suurella todennäköisyydellä toiminnallisesta kivusta, vaikka tämän kiputyypin tutkiminen eläimillä on vasta alussa ja vielä kovin vaikeaa.

Ongelmia hevosen kivun tunnistamiseen ja hoitamiseen lisääkin usein vielä se, että samalla potilaalla voi olla usealla eri mekanismilla aiheutuvaa kipua yhtä aikaa. Puhutaan siis sekakivusta, jossa potilaan kipukokemukseen vaikuttaa kaksi tai kolme eri kipumekanismia yhtä aikaa. Varsinkin voimakas hermovauriokipu aiheuttaa nopeasti muutoksia potilaan hermoston toiminnassa johtaen toiminnallisen kivun syntyyn. Ja kun eläin muuttaa hermovauriokivun seurauksena tapaansa seistä ja liikkua, muutokset kuormituksessa aiheuttavat helposti lihasten, peitinkalvojen ja nivelten kipua, joka on mekanismiltaan siis kudosvauriokipua.

Kivun eri mekanismit eroavat toisistaan myös sen suhteen, suojaavatko ne elimistöä vai eivät. 

Lisäksi kaikkiin kolmeen kivun eri mekanismiin liittyy myös kivulle herkistymistä eli niitä elimistössä tapahtuvia muutoksia, jotka lisäävät koetun kivun voimakkuutta. Voidaankin siis todeta, että kipu lisää kipua. Siksi kivun nopea tunnistaminen ja hoitaminen on niin tärkeää.

Koska eri mekanismeilla syntyvän kivun hoitaminen eroaa toisistaan, on syytä pohtia, millaista kipua potilas kokee. Kivun eri mekanismit eroavat toisistaan myös sen suhteen, suojaavatko ne elimistöä vai eivät. Ja jos kipu ei suojele, siitä on eläimelle vain haittaa. Kudosvauriokipu on ensisijaisesti elimistöä suojelevaa kipua, sillä se estää lisävaurioita ja voi nopeuttaa vamman paranemista, kun hevonen varoo paranevaa haavaa. Normaalisti tämä kipu onkin suhteessa vaurion suuruuteen ja helpottaa sitä mukaa, kun vamma paranee. Joskus kudosvauriokivun aiheuttaja, esimerkiksi nivelrikko, ei kuitenkaan parane, ja silloin kudosvauriokipu voi jatkua pitkään, mutta se on silti suhteessa vaurioon. Sen sijaan hermovauriokivulla ja toiminnallisella kivulla on harvoin elimistöä suojaavaa merkitystä, eivätkä ne useinkaan ole suhteessa vammaan. Niistä on siis yleensä eläimelle vain ja ainoastaan haittaa, kun kipu kuormittaa elimistöä ilman suojavaikutuksen tuomaa hyötyä.

Kipu muuttaa hevosen käyttäytymistä

Kipukäytökseen vaikuttavat hyvin monet eri seikat, kuten esimerkiksi hevosen rotu, temperamentti, koulutus, aikaisemmat kokemukset sekä suhde hoitajaan ja lauman muihin hevosiin. Arka eläin voi esimerkiksi peittää kipunsa kesyä, luottavaista lajitoveriaan useammin. Myös uusi ja outo ympäristö sekä esimerkiksi kuljetuksen aiheuttama stressi voivat saada hevoset peittelemään kokemaansa kipua.

Tilanne voi myös vaikuttaa kipukokemukseen. Pahoin säikähtänyt eläin voi hetkellisesti vaikuttaa täysin kivuttomalta, vaikka olisi loukkaantunut erittäin vakavasti. Toisaalta hermostuminen ja kivun odottaminen voivat pahentaa hevosen kokemaa kipua. Keskittyminen johonkin tärkeään asiaan, kuten varsan hoitamiseen, taas usein peittää kivusta kertovia vihjeitä käyttäytymisessä, mikä on syytä muistaa erityisesti varsoneita tammoja hoitaessaan.

Kivusta kertova käytös riippuu usein siitä, mikä kivun aiheuttaa ja missä kipu tuntuu.

Kivun aiheuttamien käyttäytymismuutosten tarkoituksena on suojella elimistöä, estää lisävaurioiden synty, edistää paranemista ja varoittaa laumatovereita. Sydämen syke kiihtyy ja hengitys muuttuu nopeaksi ja pinnalliseksi. Kipu voi myös hidastaa tai jopa pysäyttää ruuansulatuksen. Lisäksi kipu häiritsee unta, sosiaalisia suhteita ja oppimista.

Muutokset hevosen normaalissa käyttäytymisessä kertovat usein siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Kivusta kertova käytös riippuu usein siitä, mikä kivun aiheuttaa ja missä kipu tuntuu. Ontuminen on lähes poikkeuksetta merkki kivusta raajassa. Kipeälle jalalle astuminen sattuu ja eläin koettaa suojella itseään. Ontuvan hevosen kävellessä sen sairas jalka on mahdollisimman vähän aikaa maassa ja sille otetaan vähemmän painoa kuin terveille jaloille.

Joskus jatkuva kipu voi myös saada hevosen sulkeutumaan. Erityisesti silloin, kun eläimen muuttuneen käytöksen ei ymmärretä johtuvan kivusta, vaan eläintä rangaistaan kipukäyttäytymisestä.

Sisäelinkipu taas on erilaista kipua kuin ihossa, luissa ja nivelissä syntyvä somaattinen kipua. Ähky esimerkiksi tarkoittaa kipua jossakin hevosen vatsaontelossa. Tämä näkyy tyypillisesti levottomuutena, mahan alle potkimisena, kuopimisena, piehtaroimisena ja hikoiluna. On tavallista, että hevoset aristavat kipeän kohdan, esimerkiksi haavan tai ruhjeen, koskettamista. Kipeä hevonen voi myös katsella kipeää kohtaa. Ähkyhevonen esimerkiksi katselee kylkiään. Kaviokuumeeseen sairastunut hevonen seisoo tyypillisessä sahapukkiasennossa, koska se yrittää lievittää kipujaan siirtämällä painoaan etujaloilta enemmän takajaloille. Hyvin voimakkaasta, pitkään kestäneestä kivusta kärsivä eläin voi myös yrittää vahingoittaa itseään, esimerkiksi puremalla tai hankaamalla kipeää kohtaa.

Joskus kivusta kärsivä hevonen hakee tavallista enemmän huomiota hoitajaltaan ja hevonen voi oppia pyytämään itselleen kipulääkettä. Yleensä kipu kuitenkin muuttaa hevosen käytöksen syrjään vetäytyväksi, pelokkaaksi tai aggressiiviseksi. Varsinkin pitkään jatkunut kipu voi muuttaa hevosen vihaiseksi ja se koettaa puolustaa itseään. Hevonen vastustaa kipua aiheuttavaa tai pahentavaa toimintaa potkimalla, puremalla taikka hyökkäämällä ihmisiä ja toisia hevosia kohti. Joskus jatkuva kipu voi myös saada hevosen sulkeutumaan. Erityisesti silloin, kun eläimen muuttuneen käytöksen ei ymmärretä johtuvan kivusta, vaan eläintä rangaistaan kipukäyttäytymisestä.

Kipukasvot

Koettu kipu muuttaa hevosen ilmettä. Ilmeiden tulkinnasta onkin paljon apua kivun tunnistamisessa ja arvioinnissa. Ilmeitä arvioitaessa kiinnitetään huomiota kuuteen eri kohtaan hevosen kasvoissa. Kipua arvioitaessa on tärkeää muistaa, että kaikkia näitä muutoksia hevosen ilmeessä voi esiintyä yksinään ja myös ilman kipua. On kuitenkin todettu, että mitä enemmän kivusta kertovia muutoksia eläimen ilmeestä löytyy, sitä voimakkaampaa eläimen kokema kipu yleensä on.

Kivuliaan hevosen korvien välinen etäisyys kasvaa. Samalla korvien aukot suuntautuvat usein ulos- ja alaspäin. Korvien normaali ympäristöä valppaasti tarkkailevaa asentoa ja liike puuttuu. Samalla kivuliaalla hevosella on huolestunut ilme, sillä silmiä ympäröivät lihakset kiristyvät aiheuttaen tyypillisen kulmikkaan silmän muodon. Silmä voi myös olla osaksi tai kokonaan kiinni. Kivusta kärsivän hevosen katse on intensiivinen ja sisäänpäin kääntynyt. Myös hevosen pään sivuilla olevat purulihakset jännittyvät. Siten ne erottuvat tavallista selkeämmin. Tämä luo vaikutelman kireästä ilmeestä. Kivulias hevonen voi myös kiristellä tai narskutella hampaitaan. Samoin turpa kiristyy ja huulet ovat tiukasti yhdessä. Normaalisti rento ja pyöreä turpa muuttuu näin kulmikkaaksi ja huulet näyttävät venyvän. Kivuliaalla hevosella sieraimet ovat laajentuneet ja niiden muoto on lähempänä nelikulmiota kuin normaalia pitkulaista pisaraa. Pään alueen lihasten kiristyminen saa hevosen leukalinjan näkymään aiempaa selkeämmin.

Haluttomuus liikkua on hälyttävä oire ja johtuu varsin usein hevosen kokemasta kivusta.

Ilmeen lisäksi hevosen kehon ja pään asento voi auttaa kivun arvioimisessa. Hevonen kantaa normaalisti päätään korkealla, kun taas kivuliaan hevosen pää on sään korkeudella tai sen tason alapuolella. Myös hevosen reagointi ympäristöönsä sekä eläimen sijainti karsinassa muuttuu. Siinä missä hevonen normaalisti seisoo karsinansa etuosassa ja seuraa ympäristöään tarkkaavaisesti reagoiden lähestyvään ihmiseen, kivulias hevonen voi vetäytyä karsinan perälle ja katsella seinään. Reagointi ympäristöön tapahtumiin ja lähestyvään ihmiseen muuttuu ja eläin vaikuttaa apaattiselta.

Kipua on joskus hankalaa tunnistaa

Voimakasta kipua huomattavasti hankalampaa on vähäisen tai kohtalaisen kivun havaitseminen ja arvioiminen. On varsin tavallista, että kivun sijaintia ja aiheuttajaa joudutaan joskus etsimään pitkään. Esimerkiksi lieviä ontumia voi olla vaikeaa tunnistaa. Hidas syöminen, rehun pudottelu ja esimerkiksi heinän kasteleminen ennen syömistä voivat olla merkkejä hammasongelmista. Hevonen voi myös käyttäytyä epänormaalisti ajettaessa tai ratsastettaessa. Suun auki pitäminen, kielen ulos työntäminen tai kuolaimen pureminen voi kertoa kivusta suussa, samoin hännällä huiskiminen ja apujen vastustelu. Kielen liikuttelu suussa johtuu usein epäsopivan kuolaimen aiheuttamasta puutumisesta.

Haluttomuus liikkua on hälyttävä oire ja johtuu varsin usein hevosen kokemasta kivusta. Vastahakoisuus voltilla työskentelyyn voi olla merkki kivusta jaloissa, samoin toiselle puolelle siirtynyt satula. Kun toinen etujalka on hyvin kipeä, hevonen ei välttämättä halua nostaa toista jalkaa. Silloinhan paino tulee kokonaan sairaalle jalalle ja kipu lisääntyy.

Kipu voi myös aiheuttaa levottomuutta ja painon siirtelyä jalalta toiselle. Hermoilu satuloitaessa tai harjattaessa voi kieliä kivusta selässä. Joskus hevosen sisäelimissä syntynyt kipu heijastuu iholle. Silloin esimerkiksi suolisto-ongelmat, kuten hiekkakertymät, suolistotulehdus tai mahahaava voivat aiheuttaa sen, että kosketus tuntuu inhottavalta tai aiheuttaa kipua hevosen selässä, kyljissä tai esimerkiksi takapolvissa. Yleinen oire hiekkakertymästä kärsivillä hevosilla onkin kylkien ihon aristaminen.

On myös syytä olla herkkä hevosen käyttäytymisessä tapahtuville muutoksille ja osata epäillä kipua syyksi niihin.

Koetusta kivusta voi myös kertoa vaste kipulääkkeeseen. Esimerkiksi kipeän nivelen puuduttamisen jälkeen ontuma lakkaa. Jos hevosella epäillään olevan kipuja ja annettu kipulääke parantaa sen oloa, potilas hyvin todennäköisesti kokee kipua. Toisinpäin tilanne ei kuitenkaan ole niin selvä. Potilas voi lääkityksestä huolimatta kokea kipua, sillä aina annettu kipulääke ei tehoa kyseiseen kivun mekanismiin taikka lääkitys ei riitä lievittämään tai poistamaan kipua.

Joskus kipu huomataan vasta, kun se lakkaa. Suomalaisessa hevosten hammaskipua selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että kipeän hampaan aiheuttamat muutokset hevosen ilmeessä ja käyttäytymisessä lakkasivat, kun kipua aiheuttava poskihammas poistettiin.

Koska kipu voi alkaa pikkuhiljaa ja muuttaa hevosen käyttäytymistä vaivihkaa, on tärkeää tuntea hyvin hoidossaan olevien hevosten normaali ilme ja käytös. On myös syytä olla herkkä hevosen käyttäytymisessä tapahtuville muutoksille ja osata epäillä kipua syyksi niihin. Kivun varhainen havaitseminen on avain sen nopealle hoitamiselle.